Nimi: Malfoyn perhekronikka
Malfoyn suku oli lähes yhtä vanha kuin Mustan suku. 129 sukupolvea puhdasverisiä noitia ja velhoja ilman korkeaa moraalia ja kaikilla uskomaton taipumus päästä pälkähästä. Lucius Malfoy oli suvustaan todella ylpeä, mutta sitäkin ylpeämpi hän oli pojastaan joka kävi nyt seitsemättä luokkaansa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa ja joka sai kunnian tuottaa suvulleen 130. sukupolven. Pojan nimi oli Draco. Draco kuului koulussaan luihuisen tupaan, kuten kaikki edellisetkin Malfoyt ja kuten tulevatkin Malfoyt kuuluisivat. Draco oli täyttänyt edellisenä kesänä seitsemäntoista vuoden täysi-ikäisyyden ja tulevana kesänä poika avioituisi puhdasverisen Parkinsonin tytön kanssa, joka toivottavasti synnyttäisi sukuun useita poikia jatkamaan Malfoyn nimen historiaa.
Lucius itse oli paritettu nuorena kauniin vaimonsa Narcissa Mustan kanssa. Narcissan ulkonäön varjelemiseksi pariskunta oli päättänyt hankkia vain yhden pojan. Sellainen syntyi ensi yrittämällä, johon he olivat molemmat hyvin tyytyväisiä. Nykyisin he asuivat aivan eri puolilla suvun kartanoa ja tuskin näkivät toisiaan saati sitten puhuivat keskenään. He eivät olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta Narcissa oli saanut liitossa taloudellisen turvan ja Lucius hyvät kulissit joten molemmat olivat hyvin tyytyväisiä. Malfoyn suvussa oli kautta aikain sallittu rakastajat ja rakastajattaret kunhan onnellisen avioliiton harhakuva säilyi ulkopuolisilla. Narcissalla oli ravannut aikoinaan sekä miehiä että naisia jatkuvasti hänen puolellaan kartanoa, mutta nykyisin kävi vain yksi nainen. Lucius ei tiennyt hänen nimeään eikä häntä kiinnostanutkaan.
Mutta Malfoyn suvun isoin salaisuus oli Malfoyn miehillä jo vuosisatoja kiertänyt geeni, joka yleensä nosti päätään vasta kun poika tulee täysi-ikäiseksi. Geenin oli yhteistuumin päätetty johtuvan siitä että Malfoyt olivat harvinaisen komeaa ja itseriittoista(he sanovat itse mielummin "hyvän itsetunnon omaavaa") sakkia. Mutta siispä Draco oli täyttänyt seitsemäntoista, joten geenin olisi pitänyt jo ilmaantua. Saattoi kestää hetken ennen kuin poika tajusi sen mutta Lucius Malfoyn odottaessa poikaansa kotiin jouluksi, hän uskoi Dracon avautuvan hänelle. Hän oli jo suunnitellut repliikit valmiiksi jotta ne olisivat isällisiä ja rohkaisevia. Hän oli kyllä valmis tähän. Tai niin hän ainakin luuli.
***
Joulupäivänä Narcissa lähti muutamaksi tunniksi sisarensa Bellatrixin luokse vertailemaan lahjoja joita heidän miehensä olivat antaneet heille, tämä oli hyvin vanha rutiini naisten avioliiton alkutaipaleilta, mutta tähän tapaan oli tietenkin tullut pieni väli Bellatrixin istuessa vankilassa viattomasta pikku kidutuksesta. Tietenkään Narcissa ei tajunnut ettei se olisi kovin kivaa koska sekä hänen siskonsa että tämän mies olivat vankikarkureita eivätkä paljoa shoppailisi.
Kuitenkin, Lucius näki tällöin loistavan tilaisuuden antaa Dracon avautua mieltään kutkuttavista asioista.
He istuivat molemmat kirjastossa lukien sen anteja, Lucius vanhoja Harlequineja ja Draco jotakin huispaukseen liittyvää tietokirjaa joka kooltaan olisi voinut kertoa koko huispauksen historian tarkasti ja sisältää monta sataa sivun kokoista kuvaa. Pian Lucius kuitenkin huomasi että poika ei lukenut kirjaa vaan tuijotti häntä. Mies käänsi katseensa Dracoon.
"Niin?" Lucius kysyi nostaen toista kulmakarvaansa harkitun kysyvästi. Yksikin milli liikaa ylös ja hän näyttäisi ivalliselta jolloin Draco ei sanoisi sanaakaan.
"Niin... Tuota... Isä, minä ajattelin tässä että ehkä meidän pitäisi puhua minun ja Pansyn häistä", poika sanoi arasti, joka ei oikeastaan ollut lainkaan Malfoyn arvolle sopivaa, mutta Lucius pystyi näkemään itsensä puhumassa omalle isälleen ja muisti kuulostaneensa aivan yhtä pelokkaalta.
"Draco, minä luulen että sinun pitäisi keskustella häistä äitisi ja Pansyn kanssa. Minä en ole varmaankaan oikein sopiva henkilö koska en ymmärrä häistä mitään", Lucius sanoi hymyillen pienesti ja yritti katsoa poikaansa rohkaisevasti. 'Toinen suu pieli pienesti ylös ja silmät kirkkaina, kuvittele että haluat kuulla lisää' Lucius yritti toitottaa itselleen. Ilmeisesti hän onnistui.
"Niin, mutta minä olen ajatellut ja tullut siihen tulokseen että ehkä häät pitäisi vain... peruuttaa", Draco mutisi ja käänsi katseensa maahan odottaen turhaan raivokohtausta. Lucius kyllä tiesi motiivin mutta päätti silti kysyä.
"Miksi?"
"No tuota... Kun minä en lainkaan pidä siitä tytöstä. En ollenkaan", Draco sai ääneensä uutta voimaa isänsä ennen näkemättömästä rauhallisuudesta. Lucius naurahti.
"Kyllä sinä opit pitämään, ehkä jopa rakastamaan kun olette olleet tarpeeksi kauan naimisissa", Lucius valehteli sujuvasti sillä tiesi puhuvansa pelkkää paskaa. Hän ainakin inhosi vaimoaan.
"Mutta... asia nyt on niin että minä en taida pitää tytöistä ollenkaan", Draco mutisi jälleen ja nypläsi nojatuolin käsinojaa. Lucius huokaisi syvään.
"No niin, varmistus tuli siinä. Sinullakin on se geeni. On ilmeisesti aika kertoa sinulle hieman sukusi historiaa ja nykypäivää. Katsos, Malfoyn suvun miehet ovat jo monta sataa vuotta olleet homoseksuaaleja. Se on geeni, joka tutkimusten mukaan johtuu siitä että me Malfoyt olemme..."
"Homogeeni?! Onko minulla joku helvetin hinttigeeni?!" Draco keskeytti kauhuissaan. Hänen isänsä katsoi häntä närkästyneenä epäkunniotuksen vuoksi.
"Älä ole noin rahvas. Se on seksuaalisuuden määräävä homoseksuaaligeeni joka kulkee suvun miehillä. Hyvin harvinainen, normaalisti seksuaalisuus ei periydy, mutta me Malfoyt olemmekin normaalia parempaa sakkia", Lucius luennoi saaden taas hyväntuulensa takaisin. Draco tuijotti isäänsä suu auki.
"Miksei minulle ole kerrottu mitään? Miksi nyt?" Draco kysyi lopulta pelottavan rauhalliseen sävyyn.
"Koska geeni puhkeaa noin 17-vuotiaana, ja itse tulit homoudestasi minulle kertomaan", Lucius sanoi puolustelevana. Dracon kasvot menivät mietteliäiksi kunnes niille levisi harvinaisen säkenöivä hymy.
"Vai täysi-ikäisenä?" hän sanoi virnuillen ja lähte ovelle päin.
Avattuaan sen hän kääntyi vielä isäänsä kohden.
"Ai niin. Isä, minulla on poikaystävä. Ihastuin häneen 11-vuotiaana, joten taidan olla joko yksilö tai varhain kehittynyt. Tämä ei siis johdu teidän hinttigeenistänne. Lisäksi olen päättänyt olla ottamatta vaimoa ja viettää railakasta homoelämää poikaystäväni kanssa. Niin, ja hänen nimensä on muuten Harry Potter jos kiinnostaa", Draco sanoi hymyillen edelleen ja sulki oven jättäen tyrmistyneen isänsä yksin kirjastoon.
Fin.
Kirjoittaja: Engel
Genre: Iha hulluu draamaa. Hauska on olevinaan.
Paritukset: Harry/Draco of course ja sitten jonkinlainen Lusse/Narcissa
Ikäraja: PG-13 kai. Jos kestää kiroilua niin sopii kaiken ikäisille. Tässä on ehkä kaksi
kirosanaa, joten aina nynny tämä on.
A/N: Tämä on lyhyt ja huono. En tykkää.
Genre: Iha hulluu draamaa. Hauska on olevinaan.
Paritukset: Harry/Draco of course ja sitten jonkinlainen Lusse/Narcissa
Ikäraja: PG-13 kai. Jos kestää kiroilua niin sopii kaiken ikäisille. Tässä on ehkä kaksi
kirosanaa, joten aina nynny tämä on.
A/N: Tämä on lyhyt ja huono. En tykkää.
-----------------------------------------------------
Malfoyn perhekronikka
Malfoyn perhekronikka
Malfoyn suku oli lähes yhtä vanha kuin Mustan suku. 129 sukupolvea puhdasverisiä noitia ja velhoja ilman korkeaa moraalia ja kaikilla uskomaton taipumus päästä pälkähästä. Lucius Malfoy oli suvustaan todella ylpeä, mutta sitäkin ylpeämpi hän oli pojastaan joka kävi nyt seitsemättä luokkaansa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa ja joka sai kunnian tuottaa suvulleen 130. sukupolven. Pojan nimi oli Draco. Draco kuului koulussaan luihuisen tupaan, kuten kaikki edellisetkin Malfoyt ja kuten tulevatkin Malfoyt kuuluisivat. Draco oli täyttänyt edellisenä kesänä seitsemäntoista vuoden täysi-ikäisyyden ja tulevana kesänä poika avioituisi puhdasverisen Parkinsonin tytön kanssa, joka toivottavasti synnyttäisi sukuun useita poikia jatkamaan Malfoyn nimen historiaa.
Lucius itse oli paritettu nuorena kauniin vaimonsa Narcissa Mustan kanssa. Narcissan ulkonäön varjelemiseksi pariskunta oli päättänyt hankkia vain yhden pojan. Sellainen syntyi ensi yrittämällä, johon he olivat molemmat hyvin tyytyväisiä. Nykyisin he asuivat aivan eri puolilla suvun kartanoa ja tuskin näkivät toisiaan saati sitten puhuivat keskenään. He eivät olleet koskaan rakastaneet toisiaan, mutta Narcissa oli saanut liitossa taloudellisen turvan ja Lucius hyvät kulissit joten molemmat olivat hyvin tyytyväisiä. Malfoyn suvussa oli kautta aikain sallittu rakastajat ja rakastajattaret kunhan onnellisen avioliiton harhakuva säilyi ulkopuolisilla. Narcissalla oli ravannut aikoinaan sekä miehiä että naisia jatkuvasti hänen puolellaan kartanoa, mutta nykyisin kävi vain yksi nainen. Lucius ei tiennyt hänen nimeään eikä häntä kiinnostanutkaan.
Mutta Malfoyn suvun isoin salaisuus oli Malfoyn miehillä jo vuosisatoja kiertänyt geeni, joka yleensä nosti päätään vasta kun poika tulee täysi-ikäiseksi. Geenin oli yhteistuumin päätetty johtuvan siitä että Malfoyt olivat harvinaisen komeaa ja itseriittoista(he sanovat itse mielummin "hyvän itsetunnon omaavaa") sakkia. Mutta siispä Draco oli täyttänyt seitsemäntoista, joten geenin olisi pitänyt jo ilmaantua. Saattoi kestää hetken ennen kuin poika tajusi sen mutta Lucius Malfoyn odottaessa poikaansa kotiin jouluksi, hän uskoi Dracon avautuvan hänelle. Hän oli jo suunnitellut repliikit valmiiksi jotta ne olisivat isällisiä ja rohkaisevia. Hän oli kyllä valmis tähän. Tai niin hän ainakin luuli.
***
Joulupäivänä Narcissa lähti muutamaksi tunniksi sisarensa Bellatrixin luokse vertailemaan lahjoja joita heidän miehensä olivat antaneet heille, tämä oli hyvin vanha rutiini naisten avioliiton alkutaipaleilta, mutta tähän tapaan oli tietenkin tullut pieni väli Bellatrixin istuessa vankilassa viattomasta pikku kidutuksesta. Tietenkään Narcissa ei tajunnut ettei se olisi kovin kivaa koska sekä hänen siskonsa että tämän mies olivat vankikarkureita eivätkä paljoa shoppailisi.
Kuitenkin, Lucius näki tällöin loistavan tilaisuuden antaa Dracon avautua mieltään kutkuttavista asioista.
He istuivat molemmat kirjastossa lukien sen anteja, Lucius vanhoja Harlequineja ja Draco jotakin huispaukseen liittyvää tietokirjaa joka kooltaan olisi voinut kertoa koko huispauksen historian tarkasti ja sisältää monta sataa sivun kokoista kuvaa. Pian Lucius kuitenkin huomasi että poika ei lukenut kirjaa vaan tuijotti häntä. Mies käänsi katseensa Dracoon.
"Niin?" Lucius kysyi nostaen toista kulmakarvaansa harkitun kysyvästi. Yksikin milli liikaa ylös ja hän näyttäisi ivalliselta jolloin Draco ei sanoisi sanaakaan.
"Niin... Tuota... Isä, minä ajattelin tässä että ehkä meidän pitäisi puhua minun ja Pansyn häistä", poika sanoi arasti, joka ei oikeastaan ollut lainkaan Malfoyn arvolle sopivaa, mutta Lucius pystyi näkemään itsensä puhumassa omalle isälleen ja muisti kuulostaneensa aivan yhtä pelokkaalta.
"Draco, minä luulen että sinun pitäisi keskustella häistä äitisi ja Pansyn kanssa. Minä en ole varmaankaan oikein sopiva henkilö koska en ymmärrä häistä mitään", Lucius sanoi hymyillen pienesti ja yritti katsoa poikaansa rohkaisevasti. 'Toinen suu pieli pienesti ylös ja silmät kirkkaina, kuvittele että haluat kuulla lisää' Lucius yritti toitottaa itselleen. Ilmeisesti hän onnistui.
"Niin, mutta minä olen ajatellut ja tullut siihen tulokseen että ehkä häät pitäisi vain... peruuttaa", Draco mutisi ja käänsi katseensa maahan odottaen turhaan raivokohtausta. Lucius kyllä tiesi motiivin mutta päätti silti kysyä.
"Miksi?"
"No tuota... Kun minä en lainkaan pidä siitä tytöstä. En ollenkaan", Draco sai ääneensä uutta voimaa isänsä ennen näkemättömästä rauhallisuudesta. Lucius naurahti.
"Kyllä sinä opit pitämään, ehkä jopa rakastamaan kun olette olleet tarpeeksi kauan naimisissa", Lucius valehteli sujuvasti sillä tiesi puhuvansa pelkkää paskaa. Hän ainakin inhosi vaimoaan.
"Mutta... asia nyt on niin että minä en taida pitää tytöistä ollenkaan", Draco mutisi jälleen ja nypläsi nojatuolin käsinojaa. Lucius huokaisi syvään.
"No niin, varmistus tuli siinä. Sinullakin on se geeni. On ilmeisesti aika kertoa sinulle hieman sukusi historiaa ja nykypäivää. Katsos, Malfoyn suvun miehet ovat jo monta sataa vuotta olleet homoseksuaaleja. Se on geeni, joka tutkimusten mukaan johtuu siitä että me Malfoyt olemme..."
"Homogeeni?! Onko minulla joku helvetin hinttigeeni?!" Draco keskeytti kauhuissaan. Hänen isänsä katsoi häntä närkästyneenä epäkunniotuksen vuoksi.
"Älä ole noin rahvas. Se on seksuaalisuuden määräävä homoseksuaaligeeni joka kulkee suvun miehillä. Hyvin harvinainen, normaalisti seksuaalisuus ei periydy, mutta me Malfoyt olemmekin normaalia parempaa sakkia", Lucius luennoi saaden taas hyväntuulensa takaisin. Draco tuijotti isäänsä suu auki.
"Miksei minulle ole kerrottu mitään? Miksi nyt?" Draco kysyi lopulta pelottavan rauhalliseen sävyyn.
"Koska geeni puhkeaa noin 17-vuotiaana, ja itse tulit homoudestasi minulle kertomaan", Lucius sanoi puolustelevana. Dracon kasvot menivät mietteliäiksi kunnes niille levisi harvinaisen säkenöivä hymy.
"Vai täysi-ikäisenä?" hän sanoi virnuillen ja lähte ovelle päin.
Avattuaan sen hän kääntyi vielä isäänsä kohden.
"Ai niin. Isä, minulla on poikaystävä. Ihastuin häneen 11-vuotiaana, joten taidan olla joko yksilö tai varhain kehittynyt. Tämä ei siis johdu teidän hinttigeenistänne. Lisäksi olen päättänyt olla ottamatta vaimoa ja viettää railakasta homoelämää poikaystäväni kanssa. Niin, ja hänen nimensä on muuten Harry Potter jos kiinnostaa", Draco sanoi hymyillen edelleen ja sulki oven jättäen tyrmistyneen isänsä yksin kirjastoon.
Fin.
Kommentit